Siunaustilaisuuden virsivalikoima on yksi niistä yksityiskohdista, jotka jäävät usein viime tippaan, vaikka juuri virret kantavat tilaisuuden tunnelmaa enemmän kuin moni omainen etukäteen arvaa. Kun läheinen on kuollut ja hautajaisia aletaan suunnitella papin tai kanttorin kanssa, virsien valinta tulee eteen yleensä ensimmäisessä tapaamisessa – usein samalla kertaa kun sovitaan siunaustilaisuuden ajankohdasta ja puheenvuoroista.
Miksi virsivalikoimalla on väliä
Luterilaisessa siunaustilaisuudessa lauletaan tavallisesti 2–4 virttä: alkuvirsi, mahdollinen virsi puheen jälkeen, siunauksen jälkeinen virsi ja usein vielä loppuvirsi, jonka aikana arkku kannetaan ulos. Jokaisella virrellä on paikkansa liturgiassa, eikä niitä valita sattumanvaraisesti.
Yli 60 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja suurin osa siunaustilaisuuksista pidetään edelleen kirkossa tai seurakunnan kappelissa. Virret ovat tässä perinteessä paitsi musiikkia, myös tapa käsitellä surua yhdessä – moni omainen kertoo jälkeenpäin, että juuri tuttu virsi sai kyyneleet vihdoin liikkeelle silloin kun puhe ei siihen pystynyt.
Näin virsivalinta etenee käytännössä
Kokenut kanttori kysyy ensin, oliko vainajalla suosikkivirttä tai -laulua. Moni pariskunta on saattanut sopia asiasta jo vuosia aiemmin, esimerkiksi omissa häissään lauletun virren pohjalta, ja tämä toive kannattaa mainita heti ensimmäisessä keskustelussa.
Jos valmista toivetta ei ole, valinta etenee yleensä näin:
1. Pappi tai kanttori esittää 3–5 vaihtoehtoa vainajan iän, elämänkatsomuksen ja tilaisuuden luonteen perusteella.
2. Omaiset kuuntelevat sävelmät tarvittaessa etukäteen – monissa seurakunnissa kanttori soittaa ne puhelimessa tai lähettää linkin.
3. Virret sovitetaan käsiohjelmaan yhdessä muun kulun kanssa, mukana virren numero ja säkeistöt.
4. Sanoitukset tarkistetaan omaisten kanssa, jos jokin säkeistö tuntuu tilanteeseen liian raskaalta tai päinvastoin liian kevyeltä.
5. Lopullinen ohjelma vahvistetaan viimeistään paria päivää ennen tilaisuutta, jotta kanttori ehtii harjoitella tarvittaessa säestyksen.
Tämä sama keskustelu käydään tyypillisesti samaan aikaan, kun sovitaan siunaustilaisuuden käytännön järjestelyistä kokonaisuutena – tilan, kukkien ja puheenvuorojen kanssa.
Suosituimmat virret suomalaisissa siunaustilaisuuksissa
Osa virsistä toistuu vuodesta toiseen, koska ne tunnetaan laajasti ja niiden sanoma sopii lähes jokaiseen tilaisuuteen. Yleisimpiin kuuluvat esimerkiksi virsi 1 ”Maa on niin kaunis”, virsi 340 ”Sun kätes, Herra, turvani on”, ”Käy laatuun, matkamies” sekä ”Suojelusenkeli”, jota lauletaan usein erityisesti lapsen tai nuoren siunaustilaisuudessa.
Vanhemman ikäluokan siunaustilaisuuksissa kuullaan yhä myös vanhoja sävelmiä, jotka olivat suosittuja 1950–1960-luvun kirkkomusiikissa. Nuoremman sukupolven hautajaisissa taas nähdään yhä useammin virsikirjan ulkopuolisia hengellisiä lauluja tai jopa vainajan itse toivoman iskelmän soittaminen taustamusiikkina virsien rinnalla – tämä on luterilaisessa perinteessä sallittua, kunhan seurakunnan pappi hyväksyy sisällön.
Kun tilanne poikkeaa perinteisestä luterilaisesta kaavasta
Kaikki siunaustilaisuudet eivät noudata samaa virsikaavaa. Ortodoksisessa hautauksessa käytetään omaa liturgista laulustoa, jossa pappi ja kuoro laulavat suurimman osan tilaisuudesta – erillistä virsivalikoimaa omaiset eivät yleensä valitse samalla tavalla kuin luterilaisessa kirkossa.
Uskonnottomassa siviilihautauksessa virsiä ei lauleta lainkaan, ja musiikki valitaan täysin vapaasti: klassista musiikkia, vainajan lempikappale tai jopa täysi hiljaisuus. Tässä tilanteessa hautaustoimisto tai tilaisuuden pitäjä auttaa rakentamaan musiikillisen kokonaisuuden ilman kirkollista kaavaa. Jos perheessä on eri uskontokuntia tai maailmankatsomuksia, kannattaa keskustella etukäteen sekä papin että muiden omaisten kanssa, jotta tilaisuus tuntuu kunnioittavalta kaikille osapuolille.
Yleisimmät virheet virsivalikoiman suunnittelussa
Kolme virhettä toistuu käytännössä useimmin. Ensimmäinen on virsien jättäminen viime hetkeen – kanttori tarvitsee usein vähintään 2–3 päivää valmistautumiseen, varsinkin jos toivevirsi on harvinaisempi tai vaatii erikoissäestyksen.
Toinen virhe on se, että käsiohjelmaan painetaan väärä säkeistöjärjestys tai vanhentunut virsikirjan numerointi – vuoden 1986 virsikirjan numerot eroavat osin vanhemmista painoksista, mikä sekoittaa vanhempia sukulaisia laulun aikana. Kolmas, tunteisiin liittyvä virhe on virren valitseminen pelkän kauneuden perusteella tarkistamatta sanoitusta kokonaan – jokin säkeistö saattaa käsitellä esimerkiksi äkillistä kuolemaa tavalla, joka ei sovi luonnollisen kuoleman jälkeiseen tilaisuuteen, tai päinvastoin.
Aikataulu ja kustannukset osana kokonaisuutta
Virsien valinta itsessään ei yleensä maksa erikseen, vaan se sisältyy seurakunnan kanttoripalveluun ja luterilaisen hautausjärjestelyn kokonaisuuteen. Jos toiveena on ulkopuolinen muusikko, laulaja tai poikkeuksellinen sovitus, tästä voi tulla lisäkustannus 100–300 euroa riippuen esiintyjästä ja kappaleen vaativuudesta.
Kokonaiskustannusten kannalta virsivalinta on pieni osa – perustason siunaustilaisuus ja hautaus maksavat Suomessa tyypillisesti 2 000–3 500 euroa, keskitason järjestely 3 500–6 000 euroa ja kattavampi kokonaisuus 6 000–10 000 euroa tai enemmän. Musiikkivalinnat kannattaa silti lyödä lukkoon hyvissä ajoin, koska ne vaikuttavat käsiohjelman painatukseen ja kanttorin harjoitusaikaan.
Usein kysyttyä
Kuinka monta virttä siunaustilaisuudessa yleensä lauletaan?
Tyypillisessä luterilaisessa siunaustilaisuudessa lauletaan 2–4 virttä: alkuvirsi, mahdollinen virsi puheen jälkeen ja loppuvirsi arkun poisviennin aikana. Määrä sovitaan aina yhdessä papin tai kanttorin kanssa tilaisuuden pituuden mukaan.
Voiko siunaustilaisuudessa laulaa muuta kuin virsikirjan virsiä?
Kyllä, moni seurakunta hyväksyy myös hengellisiä lauluja virsikirjan ulkopuolelta, ja osassa tilaisuuksista soitetaan lisäksi vainajan toivoma kappale taustamusiikkina. Lopullisen päätöksen tekee aina paikallinen pappi, joten asiasta kannattaa keskustella etukäteen.
Mitä tehdä, jos emme tiedä vainajan toivevirttä?
Kanttori tai pappi ehdottaa mielellään vaihtoehtoja vainajan iän ja elämäntilanteen perusteella, eikä valmista toivetta tarvitse olla. Moni omainen valitsee tässä tilanteessa jonkin laajalti tunnetun virren, kuten ”Maa on niin kaunis” tai ”Sun kätes, Herra, turvani on”.
Yhteenveto
Virsivalikoima kannattaa ottaa puheeksi heti ensimmäisessä tapaamisessa papin tai kanttorin kanssa, mieluiten samalla kun muu siunaustilaisuuden kulku lyödään lukkoon. Kun vainajan oma toive on tiedossa, se on aina luonteva lähtökohta – muussa tapauksessa seurakunnan ammattilainen auttaa löytämään tilaisuuteen sopivat virret ilman kiirettä tai vääriä valintoja käsiohjelmaan.