Ortodoksinen hautaus poikkeaa monella tapaa evankelis-luterilaisesta perinteestä, ja omaisille tämä voi tuoda järjestelyihin lisää kysymyksiä juuri silloin, kun voimavaroja on vähiten. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten ortodoksinen hautaus Suomessa etenee vainajan kuolemasta siunaustilaisuuteen ja hautaamiseen, mitä perinteitä ja tapoja kannattaa tuntea sekä miten hautausjärjestelyt käytännössä hoidetaan yhteistyössä seurakunnan ja hautaustoimiston kanssa.
Ortodoksisen hautauksen erityispiirteet Suomessa
Suomen ortodoksinen kirkko on maan toiseksi suurin kansankirkko, ja sillä on pitkä, omaleimainen hautausperinne. Ortodoksisessa uskossa vainajan ruumis nähdään pyhänä, koska sen uskotaan nousevan ylös viimeisenä päivänä – tämä on keskeinen syy sille, miksi arkkuhautaus on perinteisesti ollut ortodoksisessa perinteessä vahvempi valinta kuin tuhkaus.
Monet ortodoksiset seurakunnat suhtautuvat tuhkaukseen edelleen varauksella, vaikka virallista kieltoa ei enää ole ja käytäntö on viime vuosina yleistynyt myös ortodoksien keskuudessa. Perheen kannattaa keskustella toiveistaan oman seurakuntansa papin kanssa hyvissä ajoin, sillä käytännöt voivat vaihdella seurakunnittain. Jos tuhkaus valitaan, tuhkaus ja krematoriopalvelut hoidetaan samalla tavalla kuin muissakin uskontokunnissa, mutta uurna haudataan – ei sirotella – koska ortodoksisessa perinteessä maahan hautaaminen on keskeinen osa kunnioitusta vainajaa kohtaan.
Vainajan hoito ja kuoleman jälkeiset ensimmäiset vaiheet
Kuolemantapauksen jälkeen kuolintodistuksen kirjoittaa lääkäri, ja vainajan siirrosta huolehtii aina viranomaisen hyväksymä toimija. Suomessa vainajan kuljetuksen ja arkkuun pukemisen saavat hoitaa vain SHL:n (Suomen Hautaustoiminnan Liitto) jäsenyritykset tai muut vastaavan luvan saaneet hautaustoimistot – tämä koskee myös ortodoksisia hautausjärjestelyjä. Kannattaa varmistaa, että valittu hautaustoimisto tuntee ortodoksiset käytännöt, sillä vainajan vaatetuksessa ja käsittelyssä on omat perinteensä.
Ortodoksisessa perinteessä vainaja puetaan usein vaaleisiin, juhlaviin vaatteisiin, ja rintakehälle voidaan asettaa ikoni. Otsalle saatetaan asettaa paperinen otsanauha, jossa on rukoustekstiä. Vainajan pukeutumisen valinta on hyvä käydä läpi yhdessä papin ja hautaustoimiston kanssa, jotta perinteet toteutuvat oikein.
Panihida ja arkkulepo ennen hautausta
Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu panihida eli muistopalvelus, joka voidaan pitää useampaan otteeseen ennen varsinaista hautausta – esimerkiksi kolmantena, yhdeksäntenä ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuolemasta. Näissä lyhyissä rukoushetkissä muistellaan vainajaa ja rukoillaan hänen sielunsa puolesta.
Monissa ortodoksisissa perheissä arkku pidetään avoimena hautajaisten aikana, ja omaisilla on mahdollisuus hyvästellä vainaja koskettamalla ikonia tai suutelemalla otsanauhaa. Tämä poikkeaa monista muista suomalaisista hautausperinteistä, joissa arkku on tavallisesti suljettu jo ennen siunaustilaisuutta.
Siunaustilaisuus ortodoksisessa kirkossa
Ortodoksinen siunaustilaisuus on pituudeltaan ja rakenteeltaan usein perusteellisempi kuin luterilainen vastine. Tilaisuudessa lauletaan runsaasti kirkkoveisuja, ja pappi lukee rukouksia sekä evankeliumitekstejä. Suitsuketta käytetään symboloimaan rukousten nousemista taivaaseen, ja kynttilät ovat keskeinen osa tilaisuutta – seurakuntalaiset pitävät usein palavaa kynttilää käsissään koko toimituksen ajan.
Siunaustilaisuuden käytännön järjestelyt kannattaa suunnitella yhdessä oman seurakunnan papin kanssa, sillä ortodoksisessa kirkossa on omat käytäntönsä muun muassa musiikin, kukkien asettelun ja saattoväen sijoittumisen suhteen. Toisin kuin luterilaisessa perinteessä, ortodoksisessa toimituksessa ei tavallisesti käytetä urkumusiikkia, vaan veisut lauletaan a cappella kuorona tai kanttorin johdolla.
Arkku ja hautaaminen ortodoksisen perinteen mukaan
Arkkuhautaus on ortodoksisessa perinteessä yhä valtaosa hautauksista, vaikka valtakunnallisesti Suomessa jo noin 60 prosenttia vainajista tuhkataan – pääkaupunkiseudulla osuus nousee yli 80 prosenttiin. Arkku valitaan usein yksinkertaisen ja arvokkaan mallin mukaan; koristelu on maltillista, sillä huomio halutaan pitää rukouksessa ja vainajan muistossa koreiden yksityiskohtien sijaan. Arkkuhautauksen järjestelyt etenevät ortodoksisessa perinteessä pitkälti samalla tavalla kuin muissakin hautaustavoissa, mutta hautaan laskemisen yhteydessä pappi siunaa haudan ja lausuu vielä viimeiset rukoukset.
Hautapaikka sijaitsee usein joko seurakunnan omalla ortodoksisella hautausmaalla tai yhteisellä hautausmaalla varatulla ortodoksisella osastolla. Helsingissä tunnetuin näistä on Honkanummen hautausmaan ortodoksinen osa, joka toimii myös juutalaisen yhteisön hautausmaana samalla alueella. Monilla paikkakunnilla ortodoksiselle väestölle on varattu oma lohko yleisellä hautausmaalla, joten kannattaa tiedustella asiaa paikallisesta seurakunnasta tai hautaustoimistosta jo suunnitteluvaiheessa.
Muistotilaisuus ja hautauksen kustannukset
Hautauksen jälkeen järjestetään usein muistotilaisuus, jossa tarjoillaan perinteisesti kahvia, voileipäkakkua ja pullaa – tämä perinne on yhteinen suomalaisessa hautauskulttuurissa uskontokunnasta riippumatta. Ortodoksisessa perinteessä tilaisuuteen voi kuulua myös kolliva, vehnästä ja hunajasta valmistettu muistoruoka, joka symboloi ylösnousemusta ja ikuista elämää.
Hautausjärjestelyjen hintahaarukka vaihtelee valitun laajuuden mukaan: perustason järjestelyt maksavat tyypillisesti noin 2 000–3 500 euroa, keskitason järjestelyt 3 500–6 000 euroa ja laajemmat, esimerkiksi kaiverretulla hautakivellä ja suuremmalla muistotilaisuudella täydennetyt järjestelyt 6 000–10 000 euroa tai enemmän. Pienituloisille omaisille on tarjolla Kelan hautausapua, joka voi kattaa osan kustannuksista – tästä kannattaa kysyä hyvissä ajoin joko Kelasta tai hautaustoimistosta. Kukkien tilaaminen sekä omaisille että hautajaisiin hoituu erillisen kukkakaupan kautta, sillä hautaustoimisto keskittyy itse järjestelyjen koordinointiin.
Kun etsii toimistoa, joka tuntee ortodoksiset käytännöt, kannattaa varmistaa toimijan tausta esimerkiksi tarkistamalla SHL-jäsenyritykset ja niiden sertifiointi – jäsenyys kertoo, että toimisto noudattaa alan yhteisiä laatu- ja eettisiä vaatimuksia.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko ortodoksisen vainajan tuhkata?
Kyllä, tuhkaus on nykyään mahdollinen myös ortodoksisessa perinteessä, vaikka arkkuhautaus on perinteisesti ollut vallitseva tapa. Asiasta kannattaa keskustella oman seurakunnan papin kanssa, sillä käytännöt ja suhtautuminen voivat vaihdella seurakunnittain.
Kuka voi hoitaa ortodoksisen vainajan kuljetuksen ja pukemisen?
Suomessa vainajan kuljetuksen ja arkkuun pukemisen saavat hoitaa vain SHL:n jäsenyritykset tai muut viranomaisen hyväksymät hautaustoimistot. Tämä koskee kaikkia uskontokuntia, myös ortodoksisia hautausjärjestelyjä.
Miten panihida eroaa varsinaisesta siunaustilaisuudesta?
Panihida on lyhyempi muistopalvelus, jota voidaan pitää useaan otteeseen ennen ja jälkeen hautauksen, esimerkiksi kolmantena, yhdeksäntenä ja neljäntenäkymmenentenä päivänä kuolemasta. Varsinainen siunaustilaisuus on kirkossa pidettävä laajempi toimitus, joka edeltää välittömästi hautaamista.
Yhteenveto
Ortodoksinen hautaus rakentuu vahvasti perinteiden ja rukouksen varaan, ja jokainen vaihe – vainajan hoidosta panihidaan ja siunaustilaisuuteen – kantaa symbolista merkitystä. Omaisten kannattaa olla yhteydessä sekä omaan seurakuntaansa että ortodoksiset käytännöt tuntevaan hautaustoimistoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta järjestelyt etenevät kunnioittavasti ja perinteitä noudattaen. Raskaassa elämäntilanteessa on hyvä muistaa, että tukea on saatavilla myös seurakunnan sururyhmistä ja kriisiavusta, jos suru tuntuu ylivoimaiselta kantaa yksin.
