Katolinen hautaus poikkeaa monella tapaa suomalaisesta valtavirran hautauskäytännöstä, ja omaiset kohtaavat usein kysymyksiä, joihin tavallinen hautaustoimisto ei osaa suoraan vastata. Tämä artikkeli käy läpi, miten katolinen hautaus järjestetään Suomessa käytännössä – papin hankkimisesta siunaustilaisuuden kulkuun ja hautapaikan valintaan.
Katolinen kirkko Suomessa – pieni mutta järjestäytynyt yhteisö
Suomen katolinen kirkko kuuluu Helsingin hiippakuntaan, ja jäseniä on noin 17 000–18 000, joista suuri osa on maahanmuuttajataustaisia. Seurakuntia on noin kymmenen ympäri maata, suurimpina Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta Helsingissä sekä seurakunnat Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että katolista pappia ei löydy joka paikkakunnalta, ja hautajaisten ajankohta saattaa määräytyä sen mukaan, milloin lähin katolinen pappi on käytettävissä.
Toisin kuin evankelis-luterilaisessa kirkossa, johon kuuluu yli 60 % suomalaisista ja jolla on hautausmaat lähes jokaisessa kunnassa, katolisella kirkolla ei ole Suomessa omia hautausmaita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vainaja haudataan tavallisesti paikkakunnan seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle, ja katolinen siunaus tapahtuu erikseen ennen tai hautaustoimituksen yhteydessä. Tästä syystä yhteydenotto sekä katoliseen seurakuntaan että paikalliseen hautaustoimistoon kannattaa tehdä mahdollisimman pian kuolemantapauksen jälkeen.
Katolisen kirkon suhtautuminen arkkuhautaukseen ja tuhkaukseen
Katolinen kirkko piti pitkään arkkuhautausta ainoana hyväksyttävänä tapana, mutta vuodesta 1963 lähtien tuhkaus on ollut sallittu, kunhan se ei ole osoitus ylösnousemususkon kieltämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuhkaus on nykyään täysin hyväksytty vaihtoehto, ja Suomessa noin 60 % kaikista vainajista tuhkataan – pääkaupunkiseudulla osuus nousee yli 80 prosenttiin. Katolisessa perinteessä suositaan kuitenkin edelleen sitä, että uurna haudataan maahan tai hautaholviin sen sijaan, että tuhka sirotellaan luontoon tai säilytetään kotona. Tuhkan sirottelu on katolisen opin mukaan periaatteessa kielletty, joten jos perhe harkitsee sitä, kannattaa asiasta keskustella etukäteen paikallisen papin kanssa.
Rekviem-messu eli sielunmessu pidetään perinteisesti ennen hautausta, joko arkun tai uurnan äärellä. Monissa perheissä messu ja itse siunaus yhdistetään samaan tilaisuuteen käytännön syistä, koska pappeja on vähän ja matkat pitkiä.
Katolisen siunaustilaisuuden kulku
Katolinen siunaustilaisuus poikkeaa luterilaisesta kaavasta selvästi enemmän rituaalisesti. Messussa kuuluu tyypillisesti seuraavat osat:
Alkusiunaus ja vihkivesi – pappi siunaa arkun tai uurnan vihkivedellä saapuessaan kirkkoon.
Sanan liturgia – raamatunluku ja saarna, usein Pyhän Henrikin katedraalissa kaksikielisenä (suomi ja esimerkiksi puola, vietnam tai englanti, seurakunnan koostumuksesta riippuen).
Eukaristian vietto – ehtoollinen, joka on katolisessa messussa keskeinen osa, toisin kuin tavallisessa luterilaisessa siunaustilaisuudessa.
Loppusiunaus ja suitsutus – vainajaa siunataan suitsukkeella ennen hautaan siirtymistä.
Tilaisuus kestää usein pidempään kuin luterilainen siunaus, tyypillisesti 45–60 minuuttia. Musiikkina käytetään latinankielisiä hymnejä kuten ”In Paradisum” tai kansankielisiä katolisia virsiä, ei niinkään suomalaista evankelis-luterilaista virsikirjaa. Jos perhe haluaa yhdistää katolisia ja suomalaisia perinteitä, esimerkiksi virsivalikoiman suunnittelusta kannattaa keskustella suoraan seurakunnan kanttorin kanssa – aiheesta yleisemmällä tasolla kertoo myös siunaustilaisuuden virsivalikoiman suunnittelua käsittelevä artikkeli.
Hautaustoimiston rooli käytännön järjestelyissä
Vainajan kuljetuksen, arkkuun pukemisen ja hautauksen käytännön logistiikan hoitaa Suomessa aina luvanvarainen toimija – tavallisimmin SHL:n eli Suomen Hautaustoiminnan Liiton jäsenyritys tai muu viranomaisen hyväksymä hautaustoimisto. Katolisen perheen kannalta tämä tarkoittaa, että hautaustoimisto hoitaa saman käytännön kokonaisuuden kuin muissakin hautajaisissa: kuolintodistuksen hankinnan, vainajan siirron, arkun tai uurnan valinnan sekä hautapaikan varaamisen. Uskonnollinen osuus – papin tilaaminen, messun sisältö, sakramentit – sovitaan erikseen katolisen seurakunnan kanssa.
Käytännössä toimivin tapa on, että hautaustoimisto ja seurakunnan pappi ovat yhteydessä toisiinsa aikataulun sopimiseksi, koska kirkon tila ja papin saatavuus rajaavat usein hautauspäivän valintaa enemmän kuin krematorion tai hautausmaan aikataulut. Luotettavan ja kokemusta katolisista järjestelyistä omaavan toimiston löytämisessä auttaa hautaustoimiston valintaa käsittelevä opas.
Yleisimmät virheet katolisen hautauksen järjestelyssä
Kolme virhettä toistuu useammin kuin muut. Ensinnäkin perhe varaa siunaustilaisuuden ajan ennen kuin on varmistanut katolisen papin saatavuuden – koska pappeja on Suomessa vähän, aikataulu venyy helposti viikolla tai kahdella, jos yhteydenotto tehdään liian myöhään. Toiseksi moni olettaa, että lähin hautausmaa on automaattisesti käytettävissä katoliselle vainajalle; todellisuudessa paikka pitää varata evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalta erikseen, sillä omia katolisia hautausmaita on käytännössä vain muutama. Kolmanneksi tuhkan sirottelua suunnitellaan joskus katolisen vainajan kohdalla tietämättä, että kirkko suosittaa uurnan hautaamista maahan sirottelun sijaan.
Kustannukset ja aikataulu
Katolisen hautauksen kustannusrakenne ei juuri poikkea muista hautausjärjestelyistä. Perustasoinen arkkuhautaus maksaa Suomessa tyypillisesti 2 000–3 500 euroa, keskitason järjestely 3 500–6 000 euroa ja kattavampi kokonaisuus, johon kuuluu esimerkiksi laadukkaampi arkku ja muistotilaisuus pitopalvelun kanssa, 6 000–10 000 euroa tai enemmän. Pieni- tai keskituloinen kuolinpesä voi hakea Kelan hautausapua osana muita etuuksia, ja perukirja on lain mukaan laadittava kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä – tästä kertoo tarkemmin perukirjan laatimista käsittelevä artikkeli. Muistotilaisuudessa tarjoilu noudattaa Suomessa yleensä samaa perinnettä uskontokunnasta riippumatta: kahvia, voileipäkakkua ja pullaa.
UKK
Voiko katolisen vainajan haudata tavalliselle suomalaiselle hautausmaalle?
Kyllä. Koska Suomessa on vain harvoja erillisiä katolisia hautausmaita, katolinen vainaja haudataan useimmiten paikallisen evankelis-luterilaisen seurakunnan ylläpitämälle hautausmaalle, tavallisesti omalle tai perheen haudalle.
Onko tuhkaus sallittu katolisessa hautauksessa?
On. Katolinen kirkko on hyväksynyt tuhkauksen vuodesta 1963 lähtien, kunhan se ei ilmennä ylösnousemususkon kieltämistä. Kirkko suosittelee kuitenkin uurnan hautaamista maahan tuhkan sirottelun sijaan.
Mistä löytää katolisen papin hautajaisia varten, jos paikkakunnalla ei ole katolista seurakuntaa?
Lähin katolinen seurakunta – esimerkiksi Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän tai Oulun seurakunta – hoitaa yhteydet myös naapurialueiden perheisiin. Yhteydenotto kannattaa tehdä heti kuolemantapauksen jälkeen, koska pappien matkustusaikataulut vaikuttavat siunauspäivän ajankohtaan.
Yhteenveto
Katolisen hautauksen järjestäminen Suomessa vaatii tavallista enemmän etukäteissuunnittelua, koska seurakuntia ja pappeja on vähän ja omia hautausmaita käytännössä ei ole. Käytännön logistiikka – vainajan kuljetus, arkku tai uurna, hautapaikka – hoituu tavallisen luvanvaraisen hautaustoimiston kautta aivan kuten muissakin hautajaisissa, mutta uskonnollisen osuuden aikataulu kannattaa lyödä lukkoon katolisen seurakunnan kanssa mahdollisimman varhain. Kun nämä kaksi puolta – käytännön järjestelyt ja kirkollinen toimitus – sovitetaan yhteen ajoissa, katolinen vainaja saa arvokkaan ja perinteitä kunnioittavan hyvästijätön myös Suomen oloissa.