
Arkun kantajat ovat yksi siunaustilaisuuden näkyvimmistä ja merkityksellisimmistä tehtävistä, ja hautajaisia valmistelevat omaiset joutuvat usein miettimään, keitä tehtävään pyydetään ja mitä se käytännössä vaatii. Tässä artikkelissa käydään läpi, montako kantajaa tarvitaan, miten heidät valitaan ja miten arkku kannetaan kappelista hautaan tai ruumisautoon. Kun asiat sovitaan etukäteen, kantajat voivat keskittyä hyvästijättöön eivätkä joudu jännittämään käytännön asioita.
Arkun kantajien tehtävä suomalaisissa hautajaisissa
Suomalaisessa hautauskulttuurissa arkun kantaminen on perinteisesti ollut kunniatehtävä. Kantajat siirtävät arkun siunaustilaisuuden jälkeen kappelista tai kirkosta hautausmaalle tai ruumisautoon. Arkkuhautauksessa he usein myös laskevat arkun hautaan.
Evankelis-luterilaisessa siunaustilaisuudessa kantajat istuvat yleensä omaisten takana tai sivulla, jotta he pääsevät arkun luo vaivattomasti. Tilaisuuden lopussa, kun kukkatervehdykset on laskettu ja päätösvirsi laulettu, suntio tai hautaustoimiston edustaja antaa merkin. Kantajat nousevat, asettuvat arkun molemmille puolille ja nostavat sen yhtä aikaa.
Kantaminen on konkreettinen tapa osallistua. Monelle se jää mieleen hautajaisten tärkeimpänä hetkenä, koska siinä tekee vielä jotain vainajan hyväksi.
Montako kantajaa tarvitaan ja keitä pyytää
Suomessa tavallisin määrä on 6 kantajaa, kolme kummallakin puolella. Jos matka haudalle on pitkä tai maasto mäkistä, kahdeksan kantajaa on turvallisempi valinta. Arkun ja vainajan yhteispaino on usein 90-150 kg, joten kuudella kantajalla jokaiselle tulee noin 15-25 kg kannettavaa.
Perinteisesti kantajiksi pyydettiin miespuolisia sukulaisia, mutta tämä ei ole enää sääntö. Lapsenlapset, kummilapset, ystävät, työtoverit tai harrastuskaverit sopivat yhtä hyvin, eikä sukupuolella ole merkitystä. Ratkaisevaa on, että kantaja haluaa tehtävän ja jaksaa sen fyysisesti.
Eräs tilanne toistuu usein: perhe pyytää kantajiksi kuusi lastenlasta, joista nuorin on 14-vuotias ja pituuksissa on kolmenkymmenen sentin eroja. Kokenut hautaustoimiston edustaja järjestää kantajat niin, että pituudeltaan samankaltaiset ovat vastakkain ja vahvimmat kantajat jalkopään puolella, missä painoa on vähemmän kuin päätyä nostettaessa. Pienellä järjestelyllä arkku pysyy vaakatasossa koko matkan.
Pyyntö kannattaa esittää henkilökohtaisesti ja hyvissä ajoin, mieluiten 1-2 viikkoa ennen hautajaisia. Kieltäytymisestä ei pidä loukkaantua, sillä selkävaivat tai oma suru voivat tehdä tehtävästä liian raskaan.
Kantamisen kulku siunaustilaisuudesta hautaan
Kantajien kanssa sovitaan hyvissä ajoin, että he saapuvat paikalle 20-30 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Silloin suntio tai hautaustoimiston edustaja käy läpi reitin ja ottimet. Lyhytkin ohjeistus vähentää jännitystä huomattavasti.
Käytännön kulku menee useimmissa seurakunnissa näin:
1. Nosto: kantajat tarttuvat kahvoihin ja nostavat arkun yhtä aikaa merkistä.
2. Kääntö: arkku kannetaan ulos tavallisesti jalkopää edellä.
3. Kulkue: omaiset seuraavat arkkua, pappi tai siunaaja kulkee usein edellä.
4. Hautapaikalla: arkku asetetaan laskulaitteen tai hautapuiden päälle.
5. Lasku: arkku lasketaan hautaan liinojen tai laskulaitteen avulla.
Monilla suurilla hautausmailla, kuten Helsingin Hietaniemessä tai Tampereen Kalevankankaalla, matka kappelilta haudalle on niin pitkä, että arkku siirretään ruumisautolla tai siirtovaunulla ja kantajat kantavat vain viimeiset metrit. Pienemmissä seurakunnissa kantaminen voi tapahtua kirkosta suoraan viereiselle hautausmaalle.
Joillakin paikkakunnilla, etenkin maaseudulla, kantajat myös peittävät haudan osittain arkun laskun jälkeen. Kaupungeissa haudan täytön hoitaa yleensä seurakunnan henkilökunta. Asia kannattaa tarkistaa seurakunnasta etukäteen, jotta kantajat osaavat varautua oikeanlaisilla vaatteilla.
Lisää tilaisuuden muista vaiheista löytyy artikkelista siunaustilaisuuden käytännön järjestelyt omaiselle.
Arkkuhautaus ja tuhkaus – kantamisessa on eroja
Arkkuhautauksessa kantajien tehtävä on laajin: kantaminen kappelista hautapaikalle ja arkun laskeminen hautaan. Talvella polut ovat liukkaita, ja hautausmaan käytävät on hyvä tarkistaa etukäteen. Kantajien pitäisi käyttää pitäviä kenkiä, ei liukkaita juhlakenkiä. Arkkuhautauksen järjestelyistä voi lukea lisää erikseen.
Tuhkauksessa, jota Suomessa valitaan noin 60 prosentissa hautauksista, kantajat siirtävät arkun yleensä vain kappelista odottavaan ruumisautoon, josta se kuljetetaan krematorioon. Joissakin kappeleissa arkku jää paikalleen omaisten poistuessa, ja hautaustoimisto hoitaa siirron. Kantajia ei tällöin välttämättä tarvita lainkaan, mutta moni perhe haluaa silti antaa läheisille mahdollisuuden saattaa arkku ulos.
Eri uskontokunnilla on omat käytäntönsä. Ortodoksisessa hautauksessa kulkueessa on usein mukana risti ja ikoni, ja muslimi- ja juutalaisissa hautajaisissa kantamiseen liittyy omia perinteitä, joista sovitaan yhteisön kanssa.
Kun kantajia ei löydy omasta piiristä
Pienessä lähipiirissä tai iäkkään vainajan kohdalla sopivia kantajia ei aina löydy. Tämä on yleistä eikä ole mikään häpeä. Hautaustoimisto voi järjestää ammattikantajat, ja hinta on tavallisesti muutamia kymmeniä euroja kantajaa kohden. Hinnat vaihtelevat paikkakunnittain, joten summa kannattaa kysyä tarjousvaiheessa.
Usein toimii myös yhdistelmä, jossa kaksi tai kolme läheistä kantaa ja hautaustoimiston henkilökunta täydentää loput. Silloin omaiset osallistuvat, mutta raskain vastuu ei jää heille.
Yleisimmät virheet arkun kantamisessa
Ensimmäinen virhe on se, ettei kantajille kerrota reittiä etukäteen. Portaat, kynnykset ja kapeat ovet yllättävät, jos niistä ei tiedetä. Pelkkä lyhyt kävelykierros ennen tilaisuutta riittää.
Toinen virhe on varakantajan puuttuminen. Sairastuminen tai myöhästynyt juna voi viedä yhden kantajan viime hetkellä. Yksi varalle pyydetty henkilö poistaa ongelman kokonaan.
Kolmas virhe liittyy pukeutumiseen. Tiukka puvuntakki rajoittaa nostoa, ja korkokengät ovat vaaralliset sorapoluilla. Tummat, mukavat vaatteet ja tukevat kengät ovat paras ratkaisu. Valkoiset hansikkaat ovat monin paikoin perinne, ja hautaustoimisto voi tarvittaessa hankkia ne.
Usein kysyttyä arkun kantamisesta
Voiko naisia pyytää arkun kantajiksi?
Voi. Mitään sääntöä kantajien sukupuolesta ei ole, ja naiset kantavat arkkuja yhä useammin. Ratkaisevaa on halu osallistua ja fyysinen jaksaminen.
Voivatko lapset kantaa arkkua?
Noin 13-15-vuotiaat nuoret voivat osallistua, kun mukana on aikuisia kantajia ja paino jaetaan tasaisesti. Pienemmille lapsille sopii muu tehtävä, kuten kukkien kantaminen kulkueessa.
Mitä kantajien kuuluu tehdä muistotilaisuudessa?
Ei mitään erityistä. Kantajat osallistuvat muistotilaisuuteen muiden vieraiden tavoin, ja heitä usein kiitetään erikseen omaisten puheessa.
Hyvin valmisteltu kantaminen on arvokas hyvästijättö
Arkun kantajien valinta kannattaa tehdä heti kun hautajaisten päivä on vahvistunut. Pyydä 6-8 kantajaa ja yksi varalle, tarkista reitti seurakunnalta ja varmista, että kantajat tulevat paikalle puoli tuntia etuajassa. Hautaustoimisto ohjaa tarvittaessa koko kantamisen ja täydentää puuttuvat kantajat. Kun käytännön asiat on hoidettu, kantajat voivat kulkea arkun rinnalla rauhassa ja keskittyä hyvästijättöön.