Muistopuheen kirjoittaminen siunaustilaisuuteen

Muistopuheen kirjoittaminen siunaustilaisuuteen

Muistopuheen kirjoittaminen siunaustilaisuuteen tulee eteen usein yllättäen, keskellä surua ja käytännön järjestelyjä, jolloin aikaa ja voimia on vähän. Tämä artikkeli on omaiselle, joka on lupautunut sanomaan muutaman sanan vainajan muistoksi tai jota on pyydetty siihen. Muistopuhe siunaustilaisuuteen ei vaadi puhujan kokemusta. Se vaatii rehellisyyttä, selkeän rakenteen ja muutaman ennakkoon tehdyn päätöksen.

Hyvin valmisteltu puhe auttaa puhujaa pysymään koossa, ja kuulijat saavat siitä hetken, jossa vainaja on läsnä omana itsenään. Alla käydään läpi, missä kohdassa puhe pidetään, kuinka pitkä sen kannattaa olla, miten se kirjoitetaan vaihe vaiheelta ja mitä kannattaa välttää.

Missä kohdassa muistopuhe pidetään

Evankelis-luterilaisessa siunaustilaisuudessa puheen pitää pappi. Hän tapaa omaiset yleensä 1-2 viikkoa ennen hautajaisia, ja tapaamisessa kerrotut muistot ja luonteenpiirteet päätyvät usein papin puheeseen. Omaisen oma muistopuhe sijoittuu useimmiten muistotilaisuuteen, kahvin ja voileipäkakun ääreen, missä tunnelma on vapaampi.

Siunaustilaisuudessa omaisen puheenvuoro on mahdollinen, mutta siitä sovitaan aina papin kanssa etukäteen. Moni seurakunta suhtautuu lyhyisiin muistosanoihin myönteisesti, kunhan ne sopivat tilaisuuden kulkuun. Tavallisin omaisen puheenvuoro siunauksessa on kuitenkin kukkien laskun yhteydessä luettava muistovärssy, jossa on 2-4 riviä ja nimet.

Ortodoksisessa ja katolisessa hautauksessa liturgia on kiinteämpi, ja omaisten puheet kuuluvat lähes aina muistotilaisuuteen. Uskonnottomassa tilaisuudessa tilanne on toinen: muistopuhe on usein tilaisuuden keskeisin osa, ja sen voi pitää omainen, ystävä tai erikseen pyydetty puhuja. Tästä lisää artikkelissa siviilihautauksesta uskonnottomille.

Kuinka pitkä muistopuheen pitää olla

Siunaustilaisuudessa lyhyt on parempi. Toimiva pituus on 2-3 minuuttia, mikä tarkoittaa noin 250-400 sanaa. Muistotilaisuudessa puhe voi kestää 3-5 minuuttia, eli noin 400-600 sanaa.

Kirkon kappelissa kaikella on aikataulu. Siunaustilaisuus kestää tyypillisesti 30-45 minuuttia, ja seuraava tilaisuus voi alkaa pian sen jälkeen, etenkin suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Kahdeksan minuutin puhe venyttää koko ohjelmaa ja voi tuntua papista ja kanttorista hankalalta. Ohjelman muut osat on koottu artikkeliin siunaustilaisuuden käytännön järjestelyistä.

Muistopuheen kirjoittaminen vaihe vaiheelta

Kokenut puhuja aloittaa keräämällä aineistoa eikä kirjoittamalla. Kannattaa varata 20-30 minuuttia ja kirjoittaa paperille kaikki, mitä vainajasta tulee mieleen: sanontoja, tapoja, työt, harrastukset, kesäpaikka, ruoka, jota hän aina teki jouluksi. Tässä vaiheessa järjestyksellä ei ole väliä.

Sitten valitaan yksi tai kaksi ajatusta, jotka kantavat koko puheen. Muistopuheen ei tarvitse olla elämäkerta. Pappi kertoo usein elämänvaiheet jo omassa puheessaan, joten omaisen kannattaa keskittyä siihen, minkä vain hän tietää.

Toimiva rakenne on yksinkertainen:

Avaus: kuka puhuu ja mikä suhde vainajaan oli, yksi tai kaksi lausetta.
Ihminen: millainen vainaja oli, mieluiten yhden konkreettisen piirteen kautta.
Muisto: yksi lyhyt tapahtuma, joka näyttää tämän piirteen.
Merkitys: mitä hän jätti jälkeensä läheisilleen.
Hyvästi: lyhyt kiitos tai jäähyväiset, osoitettuna vainajalle tai kuulijoille.

Konkreettinen muisto tekee puheesta elävän. Lause ”isä oli auttavainen” jää helposti ilmaan. Lause ”isä ajoi kerran sata kilometriä tammikuun pakkasessa käynnistämään naapurin auton ja kieltäytyi ottamasta bensarahaa” kertoo saman asian niin, että kuulijat näkevät hänet. Sukulaiset nyökkäilevät, koska tunnistavat ihmisen.

Huumorikin on sallittua, kun se on lempeää ja vainajalle tyypillistä. Muistotilaisuudessa naurahdus on usein helpottava. Siunaustilaisuudessa huumori kannattaa pitää hillittynä, ja jos sävystä on epävarma, sitä voi kysyä papilta.

Puheen valmistelu ja esittäminen

Puhe kirjoitetaan kokonaan paperille, vaikka puhuja kokisi osaavansa sen ulkoa. Tunne voi yllättää kesken lauseen, ja silloin valmis teksti auttaa jatkamaan. Fonttikoko 16-18 ja reilu riviväli helpottavat lukemista kappelin hämärässä valossa.

Puhe luetaan ääneen vähintään 2-3 kertaa ennen tilaisuutta, mieluiten jollekulle läheiselle. Ääneen lukiessa huomaa kömpelöt lauseet, ja samalla selviävät kohdat, joissa ääni todennäköisesti murtuu. Niihin kohtiin voi merkitä tauon.

Jos itku tulee kesken puheen, se ei ole epäonnistuminen. Tauko, hengitys ja lasillinen vettä riittävät. Varmuuden vuoksi voi sopia jonkun toisen omaisen kanssa, että hän lukee puheen loppuun, jos puhuja ei siihen pysty. Pelkkä varasuunnitelma rauhoittaa monia niin paljon, ettei sitä tarvita.

Yleisimmät virheet muistopuheessa

Liian pitkä luettelo elämänvaiheista. Syntymävuosi, koulut, työpaikat ja muutot muuttavat puheen ansioluetteloksi. Pappi tai kuolinilmoitus kertoo nämä jo. Omaisen puheen tehtävä on kertoa, millainen ihminen oli.

Sisäpiirin viittaukset ja vanhat riidat. Muisto, jonka vain kolme serkkua ymmärtää, sulkee muut kuulijat ulkopuolelle. Vielä vakavampi virhe on vihjailla perheen ristiriitoihin tai perintöasioihin. Hautajaiset eivät ole oikea paikka selvittää niitä, ja kuolinpesän asioissa apua saa asianajajalta tai oikeusaputoimistosta.

Puheesta ei sovita etukäteen. Jos omainen nousee siunaustilaisuudessa puhumaan ilmoittamatta siitä papille, ohjelma menee sekaisin. Joskus käy myös niin, että kaksi sisarusta on valmistellut lähes saman puheen. Puheenvuorot kannattaa sopia perheen kesken samalla kertaa, kun virret valitaan.

Kun puhuminen tuntuu ylivoimaiselta

Kaikkien ei tarvitse puhua. Jos suru on tuore ja raskas, esimerkiksi lapsen tai nuoren ihmisen kuoltua tai äkillisen kuoleman jälkeen, puheen voi kirjoittaa ja antaa toisen luettavaksi. Pappi lukee joskus omaisen kirjoittaman tekstin osana omaa puhettaan, kun siitä sovitaan.

Puheen tilalle sopii myös vainajan lempiruno, kirje hänelle tai valokuvanäyttely muistotilaisuudessa. Ohjelman osia on käsitelty tarkemmin artikkelissa hautausjuhlan ohjelmasta ja sen valmisteluista. Jos suru tuntuu kantamattomalta vielä hautajaisten jälkeen, seurakuntien sururyhmät ja MIELI ry:n kriisipuhelin ovat tukena.

UKK

Saako siunaustilaisuudessa pitää omaisen muistopuheen?
Saa, kun siitä sovitaan papin kanssa etukäteen. Luterilaisessa siunaustilaisuudessa omaisten puheenvuorot ovat yleensä lyhyitä, 2-3 minuuttia, ja pidempi muistopuhe sopii paremmin muistotilaisuuteen.

Kuinka pitkä muistovärssy kukkien laskuun sopii?
Tyypillinen muistovärssy on 2-4 riviä, jonka jälkeen luetaan laskijoiden nimet. Se voi olla tuttu runo, virren säe tai omin sanoin kirjoitettu jäähyväinen.

Puhutaanko muistopuheessa vainajalle vai kuulijoille?
Molemmat tavat ovat oikein. Monet puhuvat kuulijoille ja kääntyvät vasta lopussa vainajan puoleen esimerkiksi sanoilla ”kiitos, äiti”. Tärkeintä on pysyä samassa muodossa puheen loppuun asti.

Muutama rehellinen sana riittää

Hyvä muistopuhe on lyhyt, konkreettinen ja omannäköinen. Yksi aito muisto jää kuulijoiden mieleen paremmin kuin kymmenen yleistä ylistyssanaa. Sovi puheenvuorosta papin kanssa, kirjoita puhe kokonaan paperille ja lue se ääneen ennen tilaisuutta. Kun ääni värisee, kuulijat eivät näe siinä heikkoutta vaan rakkautta, jota puhe on kertomassa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista